Ihminen tavattavissa

Olen Miia, sairaanhoitaja ja Ikaalisten kriisiryhmän yksi perustajajäsenistä.

Ikaalisten kaupungin alaisuudessa on toiminut kriisiryhmä vuodesta 2014 lähtien. Ryhmämme kokoonpano on vaihdellut jo näiden vuosien aikana. Ryhmäläisiä on tällä hetkellä kahdeksan. Olemme yhtä lukuunottamatta Ikaalisten kaupungin työntekijöitä.

Hakeuduin kollegani kanssa Tampereen Ammattikorkeakouluun Kriisityön erikoistumisopintoihin vuonna 2013. Koulutuksen lopputulemana polkaistiin jo vuosia vireillä ollut kriisiryhmätyö käyntiin.

Ikaalisten kaupungin kriisiryhmän tavoitteena on saattaa surutyö alkuun ja ennaltaehkäistä trauman jälkireaktioita. Kriisiryhmän tehtävänä on tarjota kriisiapua äkillisten mieltä järkyttävien tapahtumien jälkeen. Apua tarjotaan niille joita tilanne läheisesti koskettaa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi onnettomuudet joissa menetetään ihmishenkiä, itsemurhat ja läheisen odottamaton loukkaantuminen tai kuolema.

Olemme kriisiryhmä päivystäjiä aina kuukauden kerrallaan parimme kanssa. Olen juuri tämän kesäkuun kollegani kanssa valmiudessa.  Valmiudessa nimenomaan henkisesti. Aivan kuten kriisiavun tarvitsijatkin, mekin tulemme yllätetyksi kesken arkityömme. Tilanne on aina yhtä yllättävä ja joskus sekava. Päässä pyörii monenlaisia ajatuksia ja mielessä tunteita.
Meille yhteydenottopyyntö tulee yleensä joltakin viranomaiselta. Ensimmäinen puhelu kriisiavun tarvitsijalle on itselleni aina yhtä hankala. Pelkään kuulostavani viranomaiselta ja viralliselta.

Tästä alkaa useita päiviä kestävä ajatustyö ja istunnon valmistelu konkreettisesti. Tätä työtä ei tehdä tunti tunnilta vaan koostetaan pienistä paloista ja kun sitten istuntopäivä koittaa, kaiken pitää olla vetäjän päässä kirkkaana. -Silti aina tulee yllätyksiä.
Yleensä debriefing istunto pidetään noin kolmen päivän kuluttua traumaattisesta tapahtumasta. Istunto noudattelee tiettyä kaavaa ja sillä on säännöt. Tarvittaessa istunnon alkuun kutsutaan asiantuntijaksi poliisi tai ensihoidon ammattilainen. Asiantuntijoiden tarkoitus on selventää istuntoon osallistujille mitä todella on tapahtunut ja usein sitäkin miten asiat etenevät nyt.  Istunnon vetäjät pitävät istunnon rakennetta koossa. Huomio on koko istunnon ajan osallistujissa. Tämä on tärkeää, jotta saadaan mielen normaalit prosessit käyntiin. Tilaisuus on raskas, sekä osallistujille, että vetäjille, mutta täysin eri syistä. Tarkkaavainen kuuntelu ja kuulemansa rekisteröinti ja muistaminen ovat yllättävän raskaita.

Tilanteesta irtautuminen kestää myös päiviä. Tai viikkojakin.  Usein mietin olisinko vielä voinut tehdä jotain viisaammin. Irtautuminen ei käy kuten vaatteiden vaihto, kerran yritin ja totesin ettei se onnistu.

Jokaisesta istunnosta olen oppinut jotakin. Tämä on työ, jossa ei koskaan tule valmiiksi, aina on vain  ihminen tavattavissa.

Hyvää ja rauhallista kesää kaikille.

Ps. Lisää tietoa kriisiryhmän toiminnasta löytyy Ikaalisten kaupungin nettisivuilta.
Pps. Tämä kirjoitus sisältää VAIN minun ajatuksiani tästä tärkeänä pitämästäni työstä.

Miia Määttä, sairaanhoitaja

Tervehdys lukiolta

Hei kaikki,

Ja tervehdys keskeltä kaunista kesää! Tällä kertaa blogiin kirjoittaa Tiia, Ikaalisten yhteiskoulun lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Lukuvuosi Ikaalisissa päättyi jo muutama viikko sitten, mutta kesän aikana tapahtuu paljon asioita, jotka vaikuttavat tulevaan lukuvuoteen. Vaikka meillä opettajilla eivät työasiat enää näin juhannuksen tienoilla olekaan päällimmäisenä mielessä, kyllä kaikki omaan työhön vaikuttavat asiat kiinnostavat myös kesäaikaan. Esimerkiksi viime viikolla saimme tietää tulevat ykkösemme, jotka toivotamme kaikki riemukkaasti tervetulleiksi opiskelemaan lukioomme ensi syksynä. Teitä odotetaan jo!

Juttelin ennen loman alkua vanhempien opiskelijoiden kanssa heidän kesäsuunnitelmistaan, ja monen kesä kuulosti olevan ennalta melko tarkkaan suunniteltu. Töitä, urheilukisoja, ulkomaanmatkoja – kaikkea upeaa, hienoa ja nuorelle todella tärkeää. Ikaalislaiset nuoret ovat hurmanneet minut viime talven aikana ahkeruudellaan ja halullaan kehittyä jatkuvasti. Nämä kunnianhimon ainekset yltävät selvästi myös heidän kesäsuunnitelmiinsa (mikä on hienoa), mutta toivon myös kovasti, että syksyllä saan opettaa nuoria, jotka ovat muistaneet itsensä kehittämisen ohella levätä, nukkua ainakin muutamana aamuna niin pitkään kuin huvittaa, syöneet liikaa makkaraa ja mansikoita ja kikatelleet jätskikioskin söpölle myyjälle matkalla rannalle ottamaan kuvia varpaiden väliin työnnetyistä kukista.

Sanotaan, että lihas kasvaa harjoittelun jälkeen levossa. Minä uskon, että pitkän koulu- ja työvuoden jälkeen aivot kaipaavat joutilaisuutta innostuakseen taas uusista haasteista – olivat ne haasteet sitten abivuosi, uudet kurssit, kokonaan uusi koulu tai mitä tahansa muuta. Muistakaa ottaa aikaa itsellenne.

Nyt on kuitenkin aika jättää näppäimistö tältä erää ja siirtyä takaisin kesänviettoon. Tahdon toivottaa kaikille kuumaa ja rentouttavaa kesää, syksyllä nähdään taas!

Tiia Heikkinen

 

Digiloikkia yy, kaa, koo

Mediakerho kehittää tulevaisuuden taitoja

Tevaniemen koulussa Ikaalisissa oppilailla on ollut kuluneen lukuvuoden aikana ns. mediakerhon puitteissa luonteva ja mukava mahdollisuus oppia tieto- ja viestintäteknisiä taitoja. Ryhmäprojektina on tehty elokuvatraileri alusta loppuun saakka: kirjoittaa kuvitteellisen elokuvan karkea käsikirjoitus, noukkia mielenkiintoisimmat kohdat traileriin kuvattaviksi, kuvata ja rakentaa materiaalista uskottava traileri. Qr-koodien maailmaan on tutustuttu tekemällä juliste jostain kerholaisen tärkeästä asiasta. Tarkempia tietoja piilotettiin qr-koodin taakse, joita muut voivat lukea vaikkapa kännykällä. Lisäksi koodauksen maailmaan on tutustuttu Scratch-kissan kanssa ohjelmoimalla se liikkumaan, sanomaan sanoja ja muuttamaan ilmeitään.

 Ev3-robotti tuli Tevaniemeen

Kevätkauden kruunasi postista tullut paketti. Sieltä saatiin peruskoulun ala-asteelle ensimmäinen Ev3-robotti syventämään ohjelmoinnin taitoja. Multimedia-kerhon vetäjä, luokanopettaja Kati Seppälä, on lukuvuoden aikana osallistunut robotin ohjelmointikoulutuksiin ja innostui robotin tuomista mahdollisuuksista.

 -       Robotin ohjelmointi on innostava tapa oppia ymmärtämään, miten jokapäiväiset laitteet on tehty toimimaan niin kuin ne toimivat. Pitkäjänteisen työskentelyn ohella harjaantuvat ongelmanratkaisutaidot ja looginen päättely, tuumaa Kati.


-   Ohjelmointi on mukavinta tehdä pareittain, jolloin voidaan löytää useita ratkaisuja ja onnistuminen lisää halua osata lisää ja kokeilla muita ratkaisuja, hän jatkaa.

 Oppilaiden mielestä robottitouhu on hauskaa ja haastavaa. Pitää oikeasti tarkoin pohtia, miten asioissa pitää edetä. Työ palkitsee tekijäänsä, kun robotti saadaan noudattamaan itse laadittuja koodiohjeistuksia.

Peruskoulun uudistuvissa opetussuunnitelmissa on monia koodaukseen ja ohjelmointiin sekä tiedonhallintaan ja –hankintaan  liittyviä vaatimuksia, joihin koulujen pitää satsata ja panostaa heti ensi lukuvuoden alusta lähtien.

Tevaniemen koulun touhuja on jo pidemmän aikaa päässyt seuraamaan myös Instagramissa nimellä Kivahirvi. Ajankohtaisia otoksia ajankohtaisista tapahtumista ja koulun arjesta sekä juhlista.

Lisää loikkia tarvitaan nee,vii,kuu!

 Pekka Kiviluoma, koulunjohtaja